Pitkästä aikaa oikein tavoitteellisesti hankittu viikkari.

Takatalven päivät ovat parasta aikaa kotipuutarhassa toimiville lintukuvaajille. Vanhastaan tuttu juttu on, että jos haluaa kuvata mustarastaita taistelemassa keskenään, tilanteessa pitää olla heti takatalven ensimmäisenä päivänä. Jollakin tapaa yksilöiden nokkimisjärjestys selvenee ajan kuluessa ja taistelutilanteet vähenevät jo heti toisena tai viimeistään kolmatena päivänä. Nyt harjoittelin lyhyesti ekan takatalvipäivän ilman studiomeininkiä, mutta toiseksi aamuksi sain riittävän mustan taustakankaan Ullan loputtomasta kangasvarastosta ripustettavaksi ruokintapaikan taustaksi.

Silloin joskus työelämässä ollessani hauskuutin usein kahvitaukojen väkeä kertomalla erilaisista kuvaushankkeista. Yksi sellainen oli mustarastaiden “studiokuvaus”. Kerroin ripustaneeni mustan villakangastakin taustaksi mustarastaille, jotka kävivät maasta ylös lennähtäen noukkimassa pihlajanmarjoja takin eteen asettamastani marjatertusta. Tämäkin juttu muuttui paremmaksi joukossa ja lopuksi tarinan mukaan olin ripustanut rippipukuni taustaksi kuvaan, jolla voitin Sveitsiläisten lintukuvakilpailun. Oikeasti musta villakangas toimii hyvin mattamustana taustana pilvisellä säällä, mutta auringossa sekin musta haalistuu.

Pihlajanmarjoja noukkivia mustarastaita kuvatessani (silloin joskus kymmenen vuotta sitten) käytin manuaalista, marjaterttuun asetettua tarkennusta. Koska nyt maassa kankaan edustalla hääri kasa epämääräisesti pomppivia mustarastaita, ei ollut vaihtoehtoa käyttää vastaavaa menetelmää, mutta ei ollut myöskään tarvetta. Ensimmäistä kertaa pääsin oikeasti ihmettelemään R5 mark kakkosen tarkennuskykyä, kun tarkennus poimi silmiä seurattavaksi sekalaisesta joukosta. Joskus vähän ärsytti, kun jonkun tappelupukariksi tunnistautuneen rastaan pään kadotessa muiden taakse, kamera löysi välittömästi uuden silmän seurattavaksi.

Linnut ovat yksilöitä. Aika usein joukossa on yksilö, joka tuntuu käyttävän suurimman osan ajasta muiden lajikumppaneiden häätämiseen apajilta. Toimintakuvia varten olisi hyvä oppia tunnistamaan tämä hairikkö ja pyrkiä sitten pitää kameran tarkennus tarttumaan juuri sen silmään ja vielä pitää se siinä. Toki olisi hyvä olla joku tuntomerkki, josta häirikön löytää joukosta. Kuvan nuori koiras ylänokan tummalla laikulla oli tämmöinen tunnistettava pukari.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä